Ratamestarin terveiset

Hei kaikki pienet ja suuret suunnistajat, ja tervetuloa Hiiskulannummelle. Alue on ihan tavallista talousmetsää, mutta Hiiskulan kartano on sitä niin hyvin hoitanut, että siellä on oikein mukava juosta ja näkyvyys on melkein joka paikassa oikein hyvä. Ovela suunnistaja käyttääkin näkyvyyttä hyödykseen: voi vaikkapa katsoa yläviistoon ja nähdä hakkuuaukon tai tien hiukan kauempaa. (Vinkki: vaikka tien pintaa ei näy, voit silti nähdä kohdan, josta puuttuvat isot puut.)

Toisin kuin Kompassi-kisoissa yleensä, nyt ollaan kaukana pururadoista ja taajamista. Se ei silti tarkoita, että metsässä pitäisi olla pelottavaa tai että sinne eksyisi, sillä tässä metsässä on kuitenkin polkuja ja teitä ja selviä kuviorajoja. Jos et kuitenkaan enää kerta kaikkiaan tiedä missä olet ja sinulle tulee hätä, lähde kompassin kanssa etelään, jolloin törmäät taloihin, peltoihin tai viimeistään asvalttitiehen, jota pitkin ainakin pääset takaisin kilpailukeskukseen. Jos sinulla ei ole kompassia ja aurinko paistaa, voit myös juosta hiukan auringosta vasemmalle.

Koska ollaan kaukana kaikesta, maastossa on myös vähemmän polkuja kuin yleensä, ja ne ovat pienempiä. Siksipä kartalle on piirretty sellaisiakin polkuja, jotka ovat aika pieniä, muurahaisten, peurojen ja metsässä kävelevien ulkoilijoiden yhdessä tekemiä. Pienetkin polut ovat kuitenkin mukavia juosta ja seurata, mutta risteyksien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä ne saattavat mennä ohi huomaamatta. Joskus kannattaakin etukäteen katsoa varmuuden vuoksi kartalta, mitä muuta polun risteyksen lähistöllä pitäisi olla.

Erityisesti 12- ja 14-sarjojen radoilla on kohtia, joissa ratamestari on ajatellut, että sinä osaat siirtyä yhdeltä polulta tyhjän välialueen läpi toiselle polulle, ehkä kompassin avulla tai ehkä vain lähtemällä ensimmäiseltä polulta suunnilleen oikeaan suuntaan ja kipittämällä kunnes toinen polku tai tie tulee vastaan. Voit ehkä jutella tästä äidin, isän tai ohjaajan kanssa ennen kilpailua, jos jännittää.

Kuten aina kilpailuissa, maastossa on paljon rasteja ja kaikki rastit eivät tietenkään ole juuri sinun radallasi. Siksi kannattaa tarkistaa, että koodi on oikein. Lasten rastit ovat ihan hyvin näkyvillä, mutta aikuisten rastit ovat usein aika matalalla, koska ne saattaisivat muuten näkyä hyvinkin kauas. Rastipukit ovat hyvin tekijänsä näköisiä, eli vähän sellaisia ekopukin oloisia, hiukan huteria ja epämääräisiä, mutta kuitenkin tehtäväänsä sopivia. Älkäähän tönikö niitä – älkääkä ratamestariakaan.

Minusta on hienoa, että niin moni on ilmoittautunut meidän kisoihin! Kovasti tervetuloa kaikille, ja muistakaahan olla fiksusti, etteivät taudit leviä. Seuraavan kerran Rasti-Vihti järjestää kilpailut jo kuukauden päästä, 5.9.2021, silloin voi tulla tutustumaan Vihdin kirkonkylän hauskoihin paikkoihin sprinttikartta kädessä!

Janne Seppälä